Tutkimuksesta viestiminen monipuolisesti Twitterissä – Videopodcast #3

Videopodcastien kolmannen jakson teemana on Paavo Ritala #somekysymys: ”Miten tuoda omaa tutkimusta esille monipuolisesti Twitterissä? Ei vain saman linkin postaamista toistuvasti.” Kiitoksia Paavolle erittäin hyvästä kysymyksestä ja myös Miia Kososelle hyvästä keskustelusta Twitterissä!

Yleisenä ohjenuorana tutkimuksesta viestimiseen meillä on ollut, että samasta tutkimuksesta tuotetaan useita sisältöjä, joiden viesti muotoillaan eri kohderyhmille sopiviksi. Linkki postaaminen tutkimusjulkaisusta Twitteriin on siis vain osa tutkimuksesta viestimisestä. Tutkimusjulkaisujen ensisijainen kohderyhmä onkin lähinnä muut tutkijat ja monille muille sidosryhmille esimerkiksi kansantajuinen blogikirjoitus aiheesta on mielenkiintoisempaa sisältöä. Blogikirjoituksen ei myöskään tarvitse olla koko tutkimusjulkaisun referaatti tai kaiken kattava aiheen avaaminen suurelle lukijakunnalle, vaan sen voi jakaa osiin ja käsitellä yhdessä osassa esimerkiksi tutkimuksen tekemistä, toisessa tutkimuksen keskeisiä tuloksia ja merkitystä yrityksille ja kolmannessa vaikka miten tutkimuksen tuloksia voi soveltaa käytäntöön tai millaisia kokemuksia muilla on ollut tutkimuksen tuloksien soveltamisessa.

Näitä blogikirjoituksia voi sitten jakaa edelleen Twitterissä ja käydä niistä dialogia relevanttien kohderyhmien kanssa. Erilaiset videot, esimerkiksi tutkimuksen tekijän tai tekijöiden YouTube-videohaastattelut ja tietoiskutyyppiset videohavainnollistukset ovat hyviä tapoja jalostaa tutkimuksen tuloksia helpommin ymmärrettävään muotoon ja viestiä niistä tiedeyhteisöä laajemmalle yleisölle. Usein esimerkiksi konferenssiesitykset ja niiden videoinnit noudattavat hyvin tarkkaa tieteelistä formaattia ja eivät monesti sellaisenaan ole kiinnostavia kuin muille konferenssiin osallistujille tai saman aihepiirin tutkijoille. Suhteellisen pienellä vaivalla on kuitenkin mahdollista tuottaa näistä laajemmalle yleisölle kiinnostavia sisältöjä videoiden muodossa.

Sisältöjen näkökulmasta on hyödyllistä miettiä koko tutkimuksen elinkaarta. Esimerkiksi jos kyse on konferenssijulkaisusta, niin monesti ensimmäinen näkyvä sisältö on itse konferenssiesitys. Jos haluaa lisätä konferenssiesityksensä tavoittavuutta, niin yksi hyväksi osoittautunut keino on jakaa esityskalvot SlideSharessa ja viestiä niistä Twitterissä. Esitys kannattaa jakaa viimeistään esityspäivänä ja jos mahdollista niin jo ennen, jolloin voi myös houkutella muita tutkijoita joko paikanpäälle tai virtuaalisesti tutustumaan esitykseen. Esityksen lataaminen näkyville SlideShareen ja viestiminen Twitterissä mahdollistaa myös sellaisten tutkijoiden tutustua esitykseen, jotka ovat seuraamassa rinnakkaisia sessiota tai esimerkiksi seuraavat vain virtuaalisesti konferenssin kulkua. Kääntäen voi ajatella myös niin, että jos esitystä ei jaa ennen tai viimeistään konferenssin päivän aikana, niin menettää paitsi suuren joukon mahdollisesti aiheesta kiinnostuneita tutkijoita ja toiseksi verkostoefektin, joka syntyy siitä kun aiheesta kiinnostuneet tutkijat konferenssin päivän aikana jakavat kiinnostavia esityksiä omille verkostoilleen.

Toki esityksistä Twitterissä viestiessä kannattaa myös suoraan mainita sellaiset henkilöt, jotka mahdollisesti olisivat kiinnostuneet sisällöstä, ovat ne konferenssissa tai ei, ja käyttää sellaisia hashtageja, jotka nostavat esityksen tietyistä teemoista kiinnostuneiden tietoisuuteen. Konferenssin julkaisun tultaessa saataville tai vapaasti ladattavaksi on aika twiitata siihen linkki Twitterissä. Tätä sisältöä voi sitten hyvin jalostaa ja viedä eteenpäin blogikirjoituksien muodossa ja mahdollisuuksien mukaan tuottaa erilaisia tietoiskuja ja kansantajuisempia sisältöjä aiheesta videoiden muodossa. Osa sisällöistä on sellaisia, joita tutkijan on joka tapauksessa pakko tehdä – miksi näistä ei siis myös viestisi sosiaalisessa mediassa?

– Jari & Olli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *